Ajatuksia nepsystä

Olen ohjaustyössäni havainnut, että jotkut nuoret ovat erityisen haavoittuvaisia ympäristön ärsykkeille. Usein taustalla ovat nuoren neuropsykiatriset ominaisuudet, nepsy-piirteet, jotka vaikuttavat ympäröivässä maailmassa selviytymiseen. Nepsy-piirteisen nuoren täytyy yrittää pärjätä maailmassa, joka tuntuu olevan suunniteltu aivan toisentyyppisille ihmisille. Kun on haasteita mm. aikataulujen, keskittymisen tai sosiaalisissa tilanteissa toimimisen kanssa, ei ole ihme, että seurauksena saattaa olla suuriakin vaikeuksia oppia toimimaan yhteiskunnan vaatimusten mukaisesti.

Neuropsykiatriset häiriöt ovat kehityksellisiä aivojen toimintaan liittyviä häiriöitä. Häiriöt saattavat aiheuttaa vaikeuksia mm. sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kielellisessä ja ei-kielellisessä viestinnässä, tunteiden ja käyttäytymisen säätelyssä ja oman toiminnan ohjauksessa.
​
Oireet voivat olla hyvin erilaisia eri ihmisillä ja samallakin ihmisellä ne voivat vaihdella kehityksen eri vaiheissa. Neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyy usein myös unen, oppimisen, kielenkehityksen ja motoriikan haasteita, mielialavaihteluita, ahdistus- tai pakko-oireisuutta sekä aistiherkkyyttä.

Nepsy-piirteiset henkilöt tarvitsevat usein ohjausta ja tukea arkeen ja sosiaalisiin tilanteisiin, sekä riittävän aikaisin aloitettua kuntoutusta. Erityisesti nivel- ja muutosvaiheissa, kuten koulun aloittaminen ja toisen asteen opintoihin tai työelämään siirtyminen sekä aikuistuminen ja itsenäistyminen, tuen tarve on suuri. Kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä potevien nuorten aikuisten tiedetään kohtaavaan keskimääräistä suurempia haasteita siirryttäessä nuoruudesta aikuisuuteen.

Neuropsykiatrisia häiriöitä ovat mm. ADHD ja autismikirjon häiriöt. Neuropsykiatrisiin pulmiin ei ole mitään selkeää parannuskeinoa, mutta nepsy-henkilöt voivat oppia paljon erilaisia taitoja, jotka helpottavat heidän arjessa pärjäämistään. Sosiaalisuuden pulmat tai keskittymisvaikeudet harvoin häviävät täysin, mutta monet nepsy-henkilöistä oppivat iän myötä erilaisia keinoja ja taitoja, joiden varassa he pystyvät luovimaan vuorovaikutustilanteissa ja suuntaamaan tarkkaavaisuuttaan.

Tärkeää on muistaa, että nepsy-henkilö ei opi arjessa tarvitsemiaan selviytymiskeinoja automaattisesti. Hänen on tietoisesti opeteltava mm. erilaisia sosiaalisia valmiuksia, toiminnan ohjausta tukevia taitoja, stressinsäätelytaitoja ja rentoutumista.
 
Teemme työtämme nepsy-nuorten kanssa omista lähtökohdistamme ja omalla tavallamme. Olennaista onkin toteuttaa ohjausta omaan työskentelyotteeseen sopivin menetelmin. Näin ohjattava saa eniten irti ohjauksesta ja hyviin tuloksiin pääseminen on todennäköisempää. Me voimme lapsen tai nuoren ohjaajina olla yksi tekijä heidän ainutkertaisen elämänpolkunsa muotoutumisessa hyväksi.
​
Ohjaustyössä voidaan nuoren kanssa vuorovaikutuksessa löytää ne ujotkin unelmat ja lähteä miettimään mitä kaikkea maailmassa onkaan tarjolla. Ensimmäiset askeleet voivat olla pieniä ja näyttää siltä, että unelma jää kauaksi. Tärkeää kuitenkin on, että ohjattava tulee kuulluksi, hänen toiveensa ja unelmansa ovat tulleet esiin ja niitä kunnioittaen lähdetään etenemään. Kunnioittava kohtaaminen, oli ohjattava taustaltaan ja ominaisuuksiltaan millainen hyvänsä, on kaiken ohjauksen lähtökohta. Ohjauksen lähtökohtana eivät koskaan saa olla vain juuri ohjaushetkellä näkyvissä olevat ”realistiset” mahdollisuudet, vaan aina on tärkeää kuunnella ja yhdessä miettiä askeleita eteenpäin.

Onnistumisen elämykset ovat elintärkeitä kenelle hyvänsä, saati sellaiselle nuorelle, joka ei niitä liiemmälti ole elämänsä aikana saanut kokea. Eikä epäonnistuminenkaan tavallisesti maata kaada, kunhan ohjattava tietää sen ja voi luottaa saavansa tarvitsemansa tuen jatkossakin.

Ratkaisukeskeisenä neuropsykiatrisena valmentajana olen saanut tehdä joidenkin ohjattavieni kanssa myös pidempikestoista valmennustyötä, joka luonnollisesti on syvemmälle luotaavaa ja siksi ehkä joskus tehokkaampaa ohjausta. Kokemukseni on kuitenkin, että myös jokapäiväisessä, muun toiminnan yhteydessä tehtävässä ohjauksessa voi käyttää elementtejä ratkaisukeskeisestä valmennuksesta ja saada aikaan hyviä, pitkälle kantavia tuloksia. Olennaista on, että ohjattava kokee olevansa ajatuksineen tärkeä ja että ohjaajalla ja ohjattavalla on luottamuksellinen ja rehellinen suhde, jossa on tilaa kasvamiselle ja jossa ohjattava voi turvallisesti kokeilla rajojaan sekä vahvuuksiensa että haasteidensa suhteen.

​Tuula Mikkola
Kirjoittaja on Ammattiopisto Liven opinto-ohjaaja / ammatillinen erityisopettaja ja mukana Moti, Jeesi, Opinnot, Ammatti -hankkeessa.